Lääkehoito

• Diureetti helpottamaan oireita, ei ennustemerkitystä.
• Diureettilääkitystä käytetään potilailla, joilla todetaan hengenahdistuksen lisäksi keuhkokongestio ja turvotuksia.
  • Furosemidia annetaan 20–40 mg laskimonsisäisesti vasteen mukaan toistetusti.
    • Vaste arvioidaan 1–2 tunnin kuluessa.
    • Huomioi balanssi/paino/pv.
• Furosemidiannosta muutetaan hoitovasteen mukaan balanssi/paino/pv.
• Vaste on tehokkain suonensisäisellä annostelulla.
  • Määrävälein annetut annokset ja jatkuvana infuusiona toteutettu diureetin annostelu näyttävät vaikuttavan yhtä tehokkaasti potilaan oireisiin ja munuaisten toimintaan.

• Verisuonia laajentava lääkitys pienentää vasemman kammion sekä esi- että jälkikuormaa.
• Vasodilatoivaa lääkitystä suositellaan sydämen vajaatoiminnan pahenemisvaiheessa potilaille, joilla on korkea verenpaine, ja sitä tulisi käyttää, jos potilaalla on angina pectoris -oireita.
  • Hoidon tavoitteena on saavuttaa < 140/80 mmHg:n verenpaine.
  • Infuusiona annosteltavien nitroglyseriinin ja isosorbididinitraatin ei ole osoitettu parantavan sydämen vajaatoimintapotilaan ennustetta tai olevan diureetti- ja opiaattipohjaista hoitoa tehokkaampi oireiden lievityksessä, mutta tutkimustiedon niukkuuden takia vahvoja johtopäätöksiä asiasta ei voida tehdä.
• Vaikeaa ahtauttavaa läppävikaa (aorttastenoosi) sairastavilla hoito toteutetaan tarkassa verenpaineen seurannassa äkillisen hypotensiovaaran vuoksi.

Lue lisää: Inotroopit ja sydämen systolinen sydämen vajaatoiminta

• Sydämen supistusvireyttä tehostavia (inotroopit) ja verenpainetta nostavia (vasopressorit) lääkeaineita annetaan suonensisäisenä infuusiona sokissa
  oleville potilaille, joiden pienentynyt sydämen minuuttivirtaus ja hypotensio uhkaavat pääte-elinten (aivot, munuaiset, maksa, maha-suolikanava) verenkiertoa.
• Keskiverenpaineen tavoitteena pidetään 65–70 mmHg:ä.
  • Alkuvaiheen nestetäyttökokeella (300–500 ml/30 min) varmistetaan riittävä verisuonten täyttö.
  • Verenpainetavoitteen saavuttamiseksi aloitetaan vasopressoriksi noradrenaliini.
• Inotrooppisia lääkeaineita suositellaan käytettävän aina mahdollisimman lyhyen aikaa pienimmillä riittävän verenpainetason ja pääte-elinten toiminnan turvaavalla annoksella.
• Inotrooppisina lääkkeinä voidaan käyttää dobutamiinia, levosimendaania tai milrinonia, mutta niillä ei ole osoitettu olevan ennustetta parantavaa vaikutusta.
• Levosimendaani on verisuonia laajentava inotrooppi, joka lisää supistuvien sydänlihassolun proteiinien Ca²-herkkyyttä muttei sydänlihaksen hapenkulutusta.
  • Se parantaa sydämen vajaatoiminnan oireita lumeeseen verrattuna, mutta se myös laskee verenpainetta ja lisää rytmihäiriöitä.
  • Sitä voidaan käyttää valvotusti tehostamaan sydämen supistumisvireyttä ja parantamaan ääreisverenkiertoa sydänperäisessä sokissa.
• Dobutamiini on synteettinen katekoliamiini, joka lisää sydämen supistumista lisäämällä solunsisäisten Ca²⁺-ionien määrää.
  • Dobutamiini lisää hapenkulutusta, ja sen käyttöön liittyy vakavien rytmihäiriöiden riskin suureneminen.
  • Sitä voidaan käyttää valvotusti tehostamaan sydämen supistumisvireyttä ja parantamaan ääreisverenkiertoa sydänperäisessä sokissa.