Yleisin sydänlihasvaurion aiheuttaja on suuri sydäninfarkti tai useammat pienemmät infarktit. Useimmiten sepelvaltimon tukkeuma tai kriittinen ahtauma pystytään hoitamaan tehokkaasti verkkolaajennuksella (pallolaajennus verkon avulla eli ”stenttaus”), jos potilaan katsotaan hyötyvän toimenpiteestä.
Sydänlihasvaurio ja sen myötä sydämen vajaatoiminta voi aiheutua myös sydänlihastulehduksen tai kertymäsairauden seurauksena. Sydänlihastulehduksen voivat aiheuttaa esim. monet virukset ja sarkoidoosi (Terveysportti). Haitallisia kertymiä sydänlihakseen voi aiheuttaa esim. amyloidoosi (Terveysportti).
Kohonnut verenpaine voi johtaa hoitamattomana sydänlihaksen paksuuntumiseen, jäykistymiseen ja pumppaustoiminnan häiriintymiseen.
Sydämen eteisten, erityisesti vasemman eteisen kuormitus ja laajeneminen vasemman kammion sairastumisen tai kuormituksen seurauksena altistaa eteisvärinälle. Se on yleisin pitkäkestoinen rytmihäiriö. Se on hyvin harvoin kohtalokas, mutta voi johtaa sydämen vajaatoiminnan pahenemiseen. Useimmiten siihen liittyy valtimoveritulpan (embolian) vaara, koska eteiset eivät supistu ja supistumattomaan vasempaan eteiseen syntyy helposti hyytymiä jotka voivat lähteä liikkeelle valtimopuustoon. Embolia päätyy valitettavan usein aivovaltimoon aiheuttaen aivoinfarktin ja halvauksen. Siksi eteisvärinäpotilaille yleensä suositellaan antikoagulaatiolääkitystä, joka estää tehokkaasti veren hyytymistä vasemmassa eteisessä.
Erityisesti tyypin 2 (”aikuistyypin”) diabetes yhdistyy sydämen vajaatoimintaan. Se altistaa sepelvaltimotaudille ja liittyy usein kohonneeseen verenpaineeseen. Sydänpotilaan diabetes kannattaa hoitaa hyvään tasapainoon.
Munuaisten vajaatoiminta johtaa vaikeaksi edettyään verenpaineen kohoamiseen ja nesteylimäärän kertymiseen. Pahimmillaan munuaisten vajaatoiminnassa kertyvä nesteylimäärä voi aiheuttaa sydämen vajaatoimintatilan vaikka sydämen pumppaustoiminta olisi normaali. Toisaalta sydämen vajaatoiminta voi johtaa munuaisten vajaatoimintaan, kun pumppaustoiminnan vajaus alkaa haitata munuaisten verenkiertoa.
Tupakointi on yhteinen vaaratekijä sydäntautien kanssa, ja siksi keuhkoahtaumaa sairastavilla on varsin usein myös sydämen vajaatoiminta. Sydämen vajaatoiminnassa tavataan samantyyppistä keuhkoputkien ahtautumista ja hengityksen vinkumista kuin keuhkoastmassa ja keuhkoahtaumataudissa. Taudinmääritys astman, keuhkoahtaumataudin ja sydämen vajaatoiminnan välillä voi olla hankalaa.
Vaikea ylipainoisuus (painoindeksi > 30) altistaa kaikille edellä luetelluille taudeille. Siksi ylipainoisen sydänpotilaan kannattaa pyrkiä hyvään painonhallintaan. Vaikeasti ylipainoisilla jo muutaman kilon painonpudotus vähentää sydämen taakkaa, helpottaa hengitystä, parantaa glukoosi- eli sokeriaineenvaihduntaa ja yleensä myös alentaa kohonnutta verenpainetta.
Raudanpuutteen hoitamisen suonensisäisellä rautalääkityksellä (ferrikarboksimaltoosi, Ferinject®) parantaa subjektiivista vointia ja objektiivista suorituskykyä kroonista systolista sydämen vajaatoimintaa sairastavista, joilla vasemman kammion ejektiofraktio on alle 45 %. Hoitoa tulisi harkita systolista sydämen vajaatoimintaa sairastavalle, joka on oireinen optimaalisesta lääkehoidosta huolimatta ja jolla todetaan määritelmän mukainen raudanpuute (S-ferritiini < 100 μg/l tai S-ferritiini 100–300 ja S-trfesat < 20 %). Vaikutuksesta ennusteeseen ei ole näyttöä ainakaan toistaiseksi. Suun kautta annosteltavan raudan vaikutuksesta ja käytöstä on sydämen vajaatoimintapotilailla toistaiseksi vain niukasti tutkimusnäyttöä. Terveyskirjasto: Raudanpuute
